tag:blogger.com,1999:blog-2775001501996608627.post3583022220267125003..comments2023-11-28T18:03:40.816+02:00Comments on Theatrically Speaking: Suomalaisen musikaalikirjoittelun tasosta: tapaus Lauri Meri vs. Next to NormalSiiri Liitiähttp://www.blogger.com/profile/04693988891671030845noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2775001501996608627.post-86873027029156129942021-12-13T13:26:51.496+02:002021-12-13T13:26:51.496+02:00Hei ja iso kiitos kommentistasi! Pahoitteluni, ett...Hei ja iso kiitos kommentistasi! Pahoitteluni, että se tulee julki vasta nyt – tähän blogiin tulee paljon roskapostikommentteja ja ikävä kyllä Bloggerin suodatin oli laskenut tämänkin sellaiseksi, joten löysin sen vasta nyt roskakommenttikansiosta. Mutta jos joku vielä tämän tekstin pariin tiensä löytää, toivottavasti hän jaksaa lukea myös kommenttisi!<br /><br />Olen kanssasi aivan samaa mieltä tähtiluokituksista. Muistelen, että kun yli kymmenen vuotta sitten aloitin teatteribloggaamisen, mietin, ottaisinko tähdet käyttöön. Päädyin siihen, etten ota, sillä ne tuntuivat täysin riittämättömältä ja siten hyödyttömältä välineeltä niin moniulotteisen asian kuin teatterin arvosteluun. Millaiset tähdet antaa vaikkapa oivaltavalle ohjaukselle huonosta teoksesta tai hienon tekstin epäonnistuneelle tulkinnalle? Mielestäni muutama huolella valittu emojikin kertoisi enemmän.<br /><br />Komppaan myös sitä, mitä kirjoitat asenteellisuudesta, fanittamisesta ja itsereflektiosta. Mieluummin lukisin perinteisestäkin mediasta arvosteluja, joissa kriitikko vaikka avoimesti kertoisi henkilökohtaisista syistä rakastavansa tai vihaavansa jotain teosta tai tyylikeinoa, kuin sellaista objektiivisuuden kaapuun verhoiltua mutuilua, johon ammattikritiikeissä harmillisen usein törmää.Siiri Liitiähttps://www.blogger.com/profile/04693988891671030845noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2775001501996608627.post-61837802927149235642021-11-18T13:16:31.925+02:002021-11-18T13:16:31.925+02:00Moi,
Kuten kirjoitatkin, Meren musikaalikritiikit...Moi,<br /><br />Kuten kirjoitatkin, Meren musikaalikritiikit ovat kerta toisensa jälkeen jollain tapaa omituisia ja erittäin asenteellisia. Itse olen huomannut, että niistä kumpuaa jonkinlainen syvempi ahdistus ja paine, jolla hän näitä musikaaleja raastaa: mainitsemasi Murmeli-esimerkki oli mielestäni suhteellisen pöyristyttävä; en erityisen paljoa itse pitänyt musikaalista teoksena, mutta etenkin koreografisesti se oli virkistävän erilainen ja Meri päätyi lyttäämään tanssin tyyliin "lavan täyttävänä heilumisena". <br /><br />Kriitikon pitäisi todella pyrkiä irti omasta asenteellisuudestaan, tai vähintään kirjoittaa sen auki – objektiivisuuteen ihmisyksilö ei toki koskaan yllä mutta voi pyrkiä sitä kohden – tavalla, jolla tuo esiin, ettei jokin keinovalikoiman työkalu miellytä. Tällöin kritiikin lukija voisi saada otteen siitä, ettei tuo "arvostelu" ole pelkkä huonon päivän aiheuttama purkaus.<br /><br />Samankaltaisia haasteita Merellä on myös puhenäytelmissä. Kerta toisensa jälkeen hän joko "ihastuu" tai "inhoaa" jotakin ja hän tuo sen alleviivaten esiin. Samalla – kuten ansiokkaasti tuot esiin – hän tulee käyttäneeksi huumaantuneena valtaa markkinointimielessä, etenkin kun HS käyttää tähtiluokitusta. Tähtiluokitukselle voi jossain taidemuodoissa olla jokin hatara perustelu, mutta HS marssittaa tähdet näkyviin juuri siten, ettei peruslukijan tarvitse edes kahlata arviota lävitse, vaan voi tyytyä otsikkoon, ingressiin ja tähtimerkkeihin ja tyytyväisenä aamukahvilla siirtyä seuraavan jutun pariin. Oksettavaa. Häpeällistä. <br /><br />Enkä tarkoita, etteikö kritiikkiä saa antaa ja etteikö huonoja puolia saa tuoda esiin, mutta lähivuosilta on useita esimerkkejä, joissa moni tietyn teoksen nähnyt ja tietyn "arvion" lukenut ei voi kuin pudistella päätään sekaannuksesta.<br /><br />En nyt lähde mihinkään persupopulistiseen "kyllä kansa tietää" -retoriikkaan missään tapauksessa, mutta hetkittäin minulle tulee sellainen olo, että jokaisen itseään kunnioittavan nimenomaan kannattaa joko a) jättää Meren tekstit lukematta tai b) mennä sinne minne Meri ei suosittele. <br /><br />Lisäksi pari sanaa kritiikeistä ja arvioista. Kuten useammaltakin teatterin parissa vuosia työskenneeltä ammattilaiselta ja harrastajalta yhtälailla olen kuullut ja monien kanssa itsekin aiheesta keskustellut, on Suomessa teatterikritiikki LEHDISSÄ kuollut. Sen sijaan kirjoitetaan nimenomaan "arvioita" ja arvosteluja", aivan kuin kuukausien ja jopa monen vuoden taiteellisen työ kymmeniltä tekijöiltä olisi "arvioitavissa" muutamassa palstassa ja sillä leimalla isossa valtakunnallisessa lehdessä lyötävissä joko kyllä tai ei -merkkinen myyntikehitys. <br /><br />Sen sijaan kulttuuribloggarikenttä on Suomessa kehittynyt vuosikymmenessä huikeasti ja monipuolisia ja itsereflektiivisiä tekstejä on luettavissa laajasti. Siitä kiitos! Välillä menee fanittamisen puolelle, mutta mitä sitten, kun sen kirjoittaa auki: nimenomaan itsereflektio on kaiken alku ja alkujuuri. Kun sitoumukset ja näkemykset ovat esillä, ei ole väärin kirjoittaa mistään kulmasta hyvänsä.<br /><br />Hetkittäin toivon, että valtamedian päivälehdet voisivat tajuta pestata teitä bloggareita kirjoittamaan esityksistä laajoja juttuja jne.NebbaØhttps://www.blogger.com/profile/14014403819282086944noreply@blogger.com