Täysin kotimaisilla musikaaleilla on paikkansa ohjelmistoissa ja katsojien sydämissä. Musiikkiteatterista voi olla jopa vientituotteeksi – eräs suomalainen musikaali on nähty Kiinassa asti.
”Itse esitys on pohjamutia kuopaiseva räkäisy”, kriitikko Toni Lehtinen määritteli Turun Sanomissa 9.9.2006 suomalaisen musikaalihistorian menestyneintä kotimaista esitystä.
Vuonna 85 – Manserock-musikaali sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 2006. Kriitikot eivät ihastuneet, mutta yleisö rakastui. Musikaalia esitettiin kuuden vuoden aikana yli neljäsataa kertaa ja sen näki melkein 300 000 katsojaa.
Se on Suomen katsotuin kotimaisen musikaalin kantaesitys ja Tampereen Työväen Teatterin oman määritelmän mukaan kiistatta teatterin menestynein teos.
Manserock-musikaali oli nimensä mukaan tamperelaisen rockmusiikin klassikoiden ympärille rakennettu kertomus. Lavalla kuultiin Juicen, Popedan ja Eppu Normaalin musiikkia.
80-luvulle sijoittuvassa juonessa sattumalta tavanneet rakastavaiset Tommi ja Karoliina yrittivät löytää toisensa kesäfestareilta. Kun he lopulta kohtasivat uudestaan, oli Karoliina ehtinyt löytää toisen miehen – Tommin parhaan ystävän Pallen.
Kolmiodraama päättyi kuuden esityskauden aikana monella eri tavalla: ensin Karoliina valitsi Pallen, myöhemmin Tommin. Nähtiinpä sellainenkin lopetus, jossa nainen jätti molemmat ja suuntasi avioliiton sataman sijasta armeijaan kersantiksi.
”Vuonna 85 oli hauska, mutta luulen, että se tuli myös lähelle ihmistä. Monet yllättyivät siitä, että musikaali oli niin koskettava. Usein musikaalit lytätään kevyiksi ja sisällöttömiksi, ja kun tässä oli vielä kyseessä komedia… Tosi monet ihmettelivät, että hehän huomasivat itkevänsä siellä”, musikaalissa esiintynyt näyttelijä Jari Ahola kuvailee.
 |
| Vuonna 85 -musikaalissa oli lupa pukeutua kasarityyliin sekä lavalla että katsomossa. Kuvassa surffaa Mika Honkanen. Kuva: Jaakko Vuorenmaa. |
Fani-ilmiö tamperelaisittain
Monet Vuonna 85 -musikaalin faneista näkivät esityksen kymmeniä kertoja.
Katsomoon pukeuduttiin 80-luvun hengessä, ja musikaalin ympärille järjestettiin fanikokoontumisia, näyttelijätapaamisia ja kasaribileitä. Yleisö saattoi ostaa matkamuistoiksi cd-levyjä, karaoke-dvd:itä ja jopa manserock-aiheisia lautapelejä.
”Oli hienoa, kuinka ihmiset suorastaan fanittivat Kasivitosta ja suosikkihahmojaan. Sellainen on aika harvinaista teatterissa. Siinä sai tavallaan hetken aikaa leikkiä rokkitähteä”, Ahola kertoo.
”Fanit pukeutuivat roolihahmoiksi, ja lahjoja tuli todella paljon. Kaikenlaisia nalleja, vaatteita, hajusteita ja juomia – ja kyllä taisi kerran tulla miesten alushousutkin. Käyttämättömät, tosin!”
Musikaalista nähtiin kantaesityksen lisäksi remix-versio, golden turbo platinum -versio, sing-along-versio, kesäteatteri-spinoff ja elokuva. Filmi nousi vuoden 2013 katsotuimpien kotimaisten elokuvien joukkoon, mutta sen menestys jäi musikaaliin verrattuna vaatimattomaksi: teattereissa sen näki noin 160 000 katsojaa.
 |
| Manserock-musikaalin
duunarit painoivat pitkää päivää Lokomon konepajalla. Kuva: Jaakko Vuorenmaa. |
Mauno Pepposen paluu
Vuonna 85 esitettiin viimeistä kertaa vuoden 2012 joulukuussa, mutta se muistetaan yhä Tampereen Työväen Teatterissa. Musikaalista tutun Mauno Pepposen sooloshowta Mauno Peppone – elämä, kuolema ja comeback on esitetty teatterin TTT-klubilla vuoden 2014 alusta.
Mauno Peppone oli Vuonna 85-musikaalissa rocktähteydestä haaveileva nuori duunari, joka näytöksen lopussa saavutti unelmansa. Elämä, kuolema ja comeback sijoittuu alkuperäisteoksen tapahtumien keskelle. Mauno nukahtaa ja näkee haaveunta, jossa ääniraita laajenee tamperelaisen musiikin ulkopuolelle. 70–90-lukujen rock-historia kirjoitetaan esityksessä uusiksi.
”On todella kiitollista saada kokea tällainen menestystarina. Tämä on yhdeksäs syksy, kun puen Maunon tennarit jalkaan. Harvoin pääsee tällä tavalla koettamaan, mihin hahmo kasvaa vuosien aikana”, Pepposta esittävä Jari Ahola kertoo.
Manserock-spinoff jatkaa Vuoden 85 perintöä ainakin tämän vuoden loppuun, ja kuka tietää, ehkä kauemminkin.
”Yleisö on ottanut Mauno Pepposen elämän, kuoleman ja comebackin todella hyvin vastaan. Meillä on nyt syksyllä ollut kolme esitystä, ja yleisö on kolme kertaa noussut taputtamaan seisaaltaan. Pitkään saadaan toivottavasti vetää”, Ahola sanoo.
 |
|
·
Mauno Peppone teki tammikuussa paluun
Tampereelle oman shownsa tähtenä. Keskellä Jari Ahola, taustalla Alabama House
Band. Kuva: Kari Sunnari.
|
Popmusikaalit suomenruotsalaisittain
Vuonna 1994 Svenska Teaternissa sai ensi-iltansa Hype-nuorisomusikaali. Yleisö antoi teokselle ensi-illassa vartin aplodit ja sen musiikki pääsi radiosoittoon.
Viidentoista vuoden jälkeen oli suomenruotsalaisen nuorisomusikaalin uuden tulemisen aika. Svenska Teaternin PlayMe-musikaali sai ensi-iltansa vuoden 2009 syksyllä.
PlayMe kertoo pojasta, joka on luonut virtuaalitodellisuuspelin, ja tytöstä, joka haluaa tulla tähdeksi. Nuorten tiet kohtaavat, kun tyttö jää jumiin pelimaailmaan ja pojan on pelastettava hänet sieltä.
”Isossa osassa on myös mediamoguli, joka järjestää Idols-tyyppisiä kykyjenetsintäkilpailuja. Tarinassa kietoutuvat yhteen internet-maailma, unelmat tähteydestä ja hyväksikäyttö”, musikaalin ohjaaja Maria Sid kertoo.
”Tässä haluttiin tehdä popmusikaali. Sellaisiahan ei oikeastaan Hypen lisäksi ole ollut.”
Kykyjenetsintää nähtiin sekä lavalla että sen ulkopuolella. Musikaalin ensi-iltaa edelsivät internetissä toteutetut koe-esiintymiset. Netin kautta löydettiin musikaaliin kymmenen esiintyjää. Kilpailu jatkui teatterissa: yleisö sai väliajalla äänestää suosikkiesitystään kännykällä.
”Tarinan mediamoguli ei kuitenkaan välitä äänestystuloksesta vaan tekee oman päänsä mukaan. Halusin osoittaa yleisölle, mikä totuus tällaisten formaattien takana on”, Sid sanoo.
 |
| Svenska
Teaternin PlayMe-esityksen lavasteet ja valot olivat Mikki Kuntun
suunnittelemia. Kuva: Cata Portin. |
PlayMe valloittaa maailman
Hypen näki 90-luvulla kahden näytäntökauden aikana yli 100 000 katsojaa. PlayMe jäi Helsingissä yhteen kauteen ja 40 000 katsojaan, mutta teos on sittemmin kerännyt lisää yleisöä ulkomailla.
Musikaali sai vuonna 2012 ensi-iltansa Theater Chemnitzissä Saksan itäosassa. Esitys toteutettiin saksalaisin voimin mutta alkuperäisen konseptin mukaan, eli lavalle haettiin taas uusia tähtiä internet-koelaulujen kautta.
Vuonna 2013 PlayMe lähti Kiinan-kiertueelle.
Ohjaaja Maria Sid, koreografi Reija Wäre ja lavastus- ja valosuunnittelija Joonas Tikkanen matkustivat vuoden lopulla Kiinaan tekemään musikaalia South China Song and Dance Ensemblen esiintyjien kanssa. PlayMe on kiertänyt maan suurimpia kaupunkeja viime joulukuusta lähtien.
”Kiinalaiset eivät osaa tehdä tällaista musiikkiteatteria. Kun Kiinassa kiinnostuttiin teoksesta, haluttiin esityksen oikeuksien lisäksi alkuperäinen työryhmä toteuttamaan tuotantoa”, Sid kertoo.
Kiinassa uusien kykyjen nettihausta luovuttiin, ja tekstiä hiottiin paikalliseen makuun sopivaksi.
”Kyseessä oli sama esitys, mutta kiinalaisiin oloihin muokattuna. Huumori on siellä erilaista, joten tiettyjä asioita piti kirjoittaa uudestaan. Yritimme parhaamme mukaan ymmärtää kiinalaista kulttuuria, ja se oli työn kaikkein vaikein osuus.”
Sidin mukaan suomalainen musikaali sopii hyvin juuri kiinalaiseen kulttuuriin.
”Kiinassa tähtikultit ja tietokonemaailma käyvät vielä kuumempina kuin täällä.”
 |
|
·
Saksassa suomalainen käsikirjoitus tuotiin
lavalle saksalaisen tuotantotiimin voimin.
Kuva: Theater Chemnitz. |
Iskelmähiteillä kerrotut elämäntarinat
Suomen menestynein kotimainen musikaaliesitys Vuonna 85 on jukebox-musikaali. Sen musiikki on koostettu olemassa olevista kappaleista sen sijaan, että kappaleet olisi sävelletty varta vasten musikaalia varten.
Vaikka Suomessa esitetäänkin vuosittain useita uusia musikaalisävellyksiä, ovat jukebox-esitykset erityisen suosittuja teatterien ohjelmistoissa. Etenkin musiikkinäytelmät, jossa artistin elämäntarina käydään läpi hittipotpurin siivittämänä, ovat viime vuosina näkyneet lavoilla ympäri maata.
Jukebox-elämäkertoja on tehty muun muassa Katri Helenasta, Matista ja Teposta, Irwinistä, Topi Sorsakoskesta, Jamppa Tuomisesta, Juice Leskisestä, Laila Kinnusesta, Antti Tuiskusta…
Tänä syksynä Vaasan kaupunginteatterin Badding – Rokkiin ja takaisin -esityksessä kerrotaan Rauli Badding Somerjoen tarina.
”Kuinka niin rumasta elämästä voi jäädä elämään niin paljon kaunista”, Vaasan kaupunginteatterin johtaja Erik Kiviniemi tiivistää esityksen teeman.
Vaasan näytelmä on uusi, mutta se ei kerro muusikon tarinaa ensimmäistä kertaa. Erilaisia Badding-musiikkinäytelmiä on nähty Suomessa useita. Tällä hetkellä Somerjoen elämään voi eläytyä Vaasan lisäksi Tampereen Musiikkiteatteri Palatsissa.
Kiviniemi uskoo, että Baddingin tarinassa on yhä kerrottavaa.
”Meille on ollut alusta alkaen hyvin tärkeää, että teemme tätä tosissamme. Emme tee kuvitettua konserttia, jossa otetaan artistin musiikki ja kerrotaan siihen jokin hömppätarina ympärille. Lähtökohtana on antaa aito kuva Rauli Badding Somerjoen elämästä.”
Kiviniemen mukaan ikivihreistä hittikappaleista koostuva musikaali on täydellinen juuri Vaasan kaupunginteatterin ohjelmistoon.
”Meillä on draamanäyttelijöitä, jotka osaavat laulaa. Jos tehdään jokin amerikkalaislähtöinen teos, Chicago tai Shrek-musikaali… Ne osataan Amerikassa ja Ruotsissa paremmin. Jos taas haluaa teoksen, jonka me pystymme tekemään aivan maailmanluokan tyyliin, on tämäntyyppinen musikaali juuri oikea valinta.”
 |
| Vaasan kaupunginteatterin Badding – rokkiin ja takaisin -esityksessä Oiva Nujua eläytyy Baddingin rooliin. Taustalla Jorma Tommila ja Timo Luoma. Kuva: Jyrki Tervo. |
Lähteenä on käytetty Satu Räty-Tuomisen gradua Vuonna 85 Manserock -musikaalin lyhyt oppimäärä eli menestystekijät ilmiön takana.
Osa 1: Viulusoittaja tukkijoella
Osa 3: Amerikansuomalaiset sukupolvikokemukset
Osa 4: Mystiset menestysmusikaalit
No comments:
Post a Comment