Sunday, May 31, 2015

Kesäteatterikesä 2015: Arvonta

Kesäteatterikesän 2015 virallinen kesäarvonta järjestetään yhteistyössä työpaikkani, Turun kaupunginteatterin, kanssa.


Some Superfluous Opinions -blogin vankan perinteisessä, jo toista kertaa järjestettävässä kesäteatteriarvonnassa on tänä kesänä palkintona kaksi lippua Suomen omituisimpaan kesäkomediaan.

Kesäteatterikausi on vasta polkaistu käyntiin, mutta Helsingin Sanomat on jo ehtinyt nimetä tämän esityksen kesän 2015 "mitä ihmettä" -sarjan voittajaksi. Ja onhan se kai vähän outo. Vai kuka on aikaisemmin käynyt katsomassa jääkiekkoa kesällä?

Kyseessä on Naantalin Emma Teatterissa esitettävä lätkäkomedia Hockey Night. Selostaja Antero Mertaranta tekee Naantalissa näyttämödebyyttinsä: selostaa kohtauksia, haastattelee näyttelijöitä pelikatkoilla ja esittää sekä itseään että parissa kohtauksessa muutamia roolejakin. Näyttelijät Miska Kaukonen, Tom Petäjä ja Linda Wiklund yrittävät pysyä mukana vauhdissa.

Haastattelin pari viikkoa sitten Antsaa työni puolesta. Hän vakuutti, että tälle nauraa etenkin lätkää vierastava kansanosa. Onkohan tosiaan näin? Ota selvää! Voit päästä pääsylipun syrjään kiinni vastaamalla tämän blogipäivityksen kommenteissa seuraavaan, kuumottavaan kesäteatterikysymykseen:

Mitä teatteriesitystä odotat tänä kesänä eniten (ja miksi)?

Voittaja arvotaan heinäkuun alussa. Muistathan huolehtia siitä, ettet lähetä anonyymia kommenttia. Voittajaan olisi nimittäin tarkoitus saada aikanaan sähköpostitse yhteyttä.

Onnea arpajaisiin!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kesäteatterikesä 2015: Tämä on farssi!

Dear international readers: it's time for my Finnish summer series. More information here – back in English in August at latest. Have a fantastic summer!

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt erään keskustelun ainakin kahdeksan kertaa.

"Joo, kävin parissa kesäteatterissa. Muuten ihan hyviä esityksiä, mutta se Matti ja Teppo -musikaali! Mitään niin hirveää en ole kyllä koskaan nähnyt!"
"No tuota. Niin. Minun mielestänihän se oli oikeastaan tosi hyvä."

Kaikkien keskustelukumppanien epäuskoinen nauru ei ole loppunut vieläkään.

Samppalinnasta lähetettiin minulle viime kesänä tällaiset aurinkolasit.
Mikähän on kesän 2015 tyylikkäin teatteriasuste?

Viime kesänä asetin itseni alttiiksi Suomen kesän teatteritarjonnalle. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Kesäteatterikesä 2014 -kierros avasi silmäni, murskasi ennakkoluuloni, suorastaan laajensi tajuntaani. Siispä nyt on aika aloittaa jatkohoito.

Kesäteatterikesä 2015: Tämä on farssi!

Viime kesänä näin kierroksellani kesäteatteria laidasta laitaan: kehnosta komediasta onnistuneeseen komediaan. Onnistuin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kautta välttämään kokonaan farssin, tuon kesäisten lavojen kantavan genren. Tämä muuttuu nyt! Minulla on varattuna liput jo kahteen farssiin, ja lisää saa suositella.
Farssin lisäksi aion toki jatkaa viime kesänä hyväksi todetulla tyylillä ja katsoa kaikki kesäretkieni varrelle osuvat ammattilaisesitykset. Innoissani odotan esimerkiksi merirosvojen maihinnousua Turun Vartiovuorelle ja Lahden häämusikaalia.

Viime kesänä tulin siihen tulokseen, että vaikka kesäteatterin perustehtävä onkin viihdyttää, aivan kaikkea peppu ja pontikka -huumoria ei tarvitse sietää. Katsotaan, missä vaiheessa seinä tulee tänä kesänä vastaan. Kiertue käynnistyy ensi viikolla ja jatkuu, kunnes loma on ohi ja/tai kunnes mitta on täynnä.

Montako farssia veikkaatte minun kestävän?

Summer Theatre Summer 2015: On the Road Again!

Last summer, I toured Finnish outdoor theatres in search of the ultimate summer show.

It was a long and arduous search.

Outdoor theatre season is almost here again, so I figure it's time for a rematch. Planning for my theatrical trips of summer 2015, I've noticed that last time, I left out something essential.

As I wrote about at the end of my summer tour last year, around here, outdoor plays are made to entertain. So it's no wonder so many of them are farces, the ultimate funny genre – and a bit weird I managed to dodge the farce bullet completely last time.

This year, I'm aiming to fix this. I will find out what farces are all about, while also taking a look at other sorts of outdoor plays as I encounter them. Let's see who gets tired first: me, or the Finnish summer with its 300 premieres.

As was the case last summer, I'm going to write my Summer Theatre Summer entries mostly in Finnish. Finnish summer theatre is, well, such a Finnish genre that I feel it's best discussed in its native language.

However! In early August, there will be at least one Summer Theatre Summer entry in English. No summer tour of mine is quite complete without a visit to Sweden, after all... And, depending on how my summer plans fold out, maybe a couple of other international stops too.

Stay tuned for those, and wish me luck!

Sunday, May 24, 2015

Jekyll & Hyde & Lazy Scriptwriting

My Jekyll & Hyde superseries of spring 2015 continues.

So far, I've discussed the concept versions of the musical and the history of J&H stage adaptations. Today, I'm delving into the musical again.

This post is about something I've long claimed but never explained. I've often said I think Jekyll & Hyde the musical's script, written by Leslie Bricusse, is a mess. I've even briefly written about the different script editions previously. But before, I haven't really explained why I think the script is so horrible.

Here, I'll share my top three reasons why I think so.

#1 Mindless murder


The duality of man is no easy subject to tackle, or to understand. So at first, it's almost surprising how simple the musical's point of view seems: Hyde's murders are Jekyll's revenge. Hyde destroys the hospital board one by one because they didn't let Jekyll have his way. Each one also happens to be a horrible bigot, so really, London's better off without them. Or so Hyde thinks.

Until the end of the second act, all makes sense (well, if you don't think too deeply about why Hyde wants to kill the people indirectly responsible for his very existance...). Then logic is thrown out of the window as Hyde murders Lucy for no reason whatsoever.

This has bothered me from the day I first saw the show.

Why?

Lucy's death is such a memorable scene and a preface to Jekyll and Hyde's big duet Confrontation, so you'd think it would be justified a bit better. Directors and actors sure have their own interpretations, but the script itself is frustratingly vague. If you look at the written text alone, Hyde kills Lucy for the heck of it.

One could argue that it's meant to be unclear, something the audience can form their own opinions about – but since the other murders all have a motive, I do not believe that. It seems like careless scriptwriting instead. The creative team clearly wanted Hyde to kill someone Jekyll loves. Who knows if they even had reasons for his actions in mind, but they forgot to include any hints in the text.

#2 Remnants

I've written about this previously: the current editions of Jekyll & Hyde the musical are littered with references to plot points that were long ago cut from the show.

Simon Stride and Spider are the most notable examples. Simon Stride is Emma's jealous ex-boyfriend, Spider is Lucy's violent pimp. The show's weird past lives through them – they're superfluous in the current script, yet present in almost every production.

Both Stride and Spider are derived from the concept script's William Scheisse, an honorable doctor by day and a shady enterpreneur by night. In the current editions of the musical, Stride and Spider get their little introductory scenes, and then they're promptly forgotten... until the end of the second act, where Spider sometimes makes a brief return, and Stride gets killed by Hyde. These characters are introduced in a way that makes you think they'll play some larger part in the story, but nothing comes of it.

Other characters that used to have a bigger part are the apothecary called Bisset that has a couple of lines during Murder, Murder, and the prostitute Nellie, featured as anything from Lucy's friend to The Red Rat's madame in different scripts.

The creative team clearly couldn't kill a bunch of their old darlings here. A shame, because their stage time would've been better used improving...

#3 The relationships


Robert Louis Stevenson's original novel doesn't feature romance. Jekyll is a middle-aged bachelor who hangs out with his middle-aged bachelor friends. Most adaptations however give Jekyll a lady love, and the musical is no exception – both Jekyll and Hyde have sweethearts. But actually, in the musical, there are three important relationships in Jekyll's life.

We have Emma Carew, the fiancée. She is kept in the dark about Jekyll's experiment. She doesn't really know what he's doing and certainly doesn't know about Edward Hyde. She figures out that something is wrong, but the truth is only revealed to her in the wedding, and the next moment she is holding her dying husband-to-be in her arms.

Next up is Lucy Harris, the prostitute. She knows both Jekyll and Hyde and, in some way, is drawn towards both. But it's unclear and depends on the production if (and when) she figures out the connection in between the two. Not that it would much matter – in any case, Hyde murders her before the theme is properly explored.

Then there's John Utterson, the friend. Stevenson's original novel focuses on Utterson trying to figure out who Hyde is, and much of that carries over to the musical. Utterson is the one who is present during two crucial scenes: first when Jekyll wants to alter his will in favour of Edward Hyde and lies to Utterson about Hyde's identity, and later when Hyde transforms into Jekyll in front of him.

Out of these three, the relationship in between Jekyll and Utterson is by far the most interesting. Utterson has seen what the ladies only vaguely suspect. He is the only one who knows the full truth – and still, he tries to help and support Jekyll. But since he knows, he is also the one to carry a weapon in his friend's wedding. He is the one to point the gun at him. He either hands Jekyll/Hyde the means to end his own life or, in certain productions, actually kills his best friend himself.

That is fascinating stuff.

Sometimes, there's a touch of romance in this one, too. Looking back at the first Finnish production, it seemed to me that Utterson was secretly in love with Jekyll. I've heard rumours of other productions featuring similar details. But whether their love is romantic or platonic doesn't really matter – script-wise, out of Jekyll's three close relationships, Utterson is in any case the one who affects Jekyll the most. He is the one who could destroy what's left of Jekyll's life, telling Emma about Lucy or even informing the police about the identity of the murderer... But instead, he stays loyal towards Jekyll to the very end.

It's however the ladies who are supposed to be in the focus.

How interesting would it be, having either Emma or Lucy witness Jekyll's transformation before it's too late! Maybe Emma trying to help Jekyll to defeat Hyde, or agonising over if she loves him enough to marry a murderer. Or Lucy, as a last-ditch effort, telling Hyde she knows his secret. Somehow actually putting the women's love to test by showing them the truth about Jekyll earlier in the story.

But no. As it is, there is not much depth to the romances, though half of the scenes are about them.

It's also a shame how two-dimensional all of Jekyll's loved ones are. They're all, Utterson included, stereotypical badly written female characters: all of their actions revolve around a man and they speak of nothing but him. While good actors can do wonders with these paper-thin characters, it's a shame they don't have more material to themselves, especially the women.


Despite all this, I of course love this mess of a show.

I've booked my tickets to the upcoming Finnish and Danish productions and cannot wait for the premieres. Even if they use the worst script editions available and play every trick on the bingo card... Chances are high that I'll enjoy them, in one way or another, be it serious or ironic or guilty pleasure.

As long as you don't think while watching, it's actually a rather solid musical, after all.

Saturday, May 2, 2015

Ilottelu

Dear international readers: this is a review of a new Finnish musical revue. Back to posting in English soon again! 

Näin esityksen lehdistölipulla.

Tietoni ja kokemukseni revyystä viihteen lajina ovat hatarat. En siis tiennyt, mitä Uuden Iloisen Teatterin Kivaa ja korkealta! -revyyltä oikeastaan odottaa. Lauluja, tanssia, sketsejä ja hyvää mieltä?

Kolme ensimmäistä ainakin toteutuivat.


Reija Wäreen ohjaamassa kevätrevyyssä lavalla nähdään Niina Koponen, Vanessa Kurri, Jussi Lampi, Marjatta Leppänen, Kalle Lähde, Hanna Rajantie, Mikko Rantaniva, Sari Siikander, Minttu Sinkkonen, Sonja Sorvola ja Puntti Valtonen, koko joukko Jean S.:n soittamien sävelten säestyksellä.

Esityksen alku ei ole ollenkaan huono, vaikka alkulaulun ylitsevuotava olemme palanneet Linnanmäen Peacockiin, jippii ja hurraa -henki yleisön ensikertalaista vähän hämmentääkin. Uudesta luonto-ohjelmasta kertovan ensimmäisen sketsin loppuhuipennuksessa, jossa Aku Hirviniemi heittää valkoselkätikkaa Duudsonit-Jarpin paljaaseen takapuoleen, on mielestäni hyppysellinen lupaavaa, absurdin hölmöilevää henkeä. Odotin, että suunta olisi tästä ylöspäin ja meno kävisi yhä hassummaksi – mutta lentoon ei lähdetty.

Revyyn kohtausten aiheet ovat lievän ajankohtaisia, mutta selkeää teemaa iltamalla ei ole. Joukkoon mahtuu muutamia helmiä, mutta useimmissa sketseissä lopullinen punchline jää uupumaan. Vitsit polkevat tasaista, kohtuuhauskaa tasoa pari minuuttia ja loppunousun sijaan vain loppuvat. Läpi käydään kyllä niin Cheek, Sibbe kuin Veskukin, mutta mitään suurensuuria oivalluksia ei sketseissä kuulla.

Musiikkiosuuksista en saanut kiinni sen paremmin. Parhaimmillaan svengaavaa, keskimäärin kädenlämpöistä. Miesensemblen a cappella -esitys Elämältä kaiken sain on minulle illan ainoa musiikkinumero, joka lunastaa olemassaolonsa puhtaasti musikaalisilla meriiteillään. Ei voi mitään, herrakuorojen esittämä säestyksetön laulu on heikkoja kohtiani...

Musiikki-ilotteluksi tituleeratun esityksen ensisijainen tarkoitus on varmasti viihdyttää, ei ottaa kantaa tai muutenkaan rähistä. Itse olisin kuitenkin todella viihtyäkseni kaivannut revyyltä terävämpiä hampaita – yhtenäisempää teemaa, ajankohtaisempaa otetta tai purevampia heittoja. Revyy ei missään vaiheessa uskalla vetää mitään överiksi, vaan pysyy turvallisella ja tasaisella mukavuusalueella. Ehkäpä kunnon ylikierrokset voisivat nostaa huumorinkin uusiin korkeuksiin?


Kivaa ja korkealta! -revyy ei ole suorastaan tylsä vaan ei oikein kiinnostavakaan. Mitäänsanomaton. Ehkä mukava irtiotto arjesta joillekuille, mutta itse nautin eskapismini mieluiten muissa muodoissa.

Kuvat: Mirkku Merimaa