Tohtori Jekyll ja tohtori Jekyll – haastattelussa Henri Halkola ja Joni Leponiemi

Eikö Jekyll & Hyde -musikaalin tarina ole vielä tuttu? Suosittelen katsomaan esityksen ensin ja lukemaan haastattelun sitten – sisältää juonipaljastuksia!

Jyväskylän kaupunginteatterissa Jekyll & Hyden kaksoisrooli on kaksoismiehitetty. Henri Halkola ja Joni Leponiemi vuorottelevat musikaalin pääosissa ja tarjoavat katsojille kaksi erilaista näkemystä nimihahmoista.

Kysyin kaksikolta, mikä erottaa Henry Jekyllin Edward Hydestä.


Henri Halkola ja Joni Leponiemi kertovat, että vaikka Jekyllin ja Hyden tarina olikin peruspiirteissään heille tuttu, musikaaliin he tutustuivat vasta Jyväskylän kaupunginteatterin tuotannon myötä. Frank Wildhornin musiikki teki molempiin vaikutuksen kertakuulemalta.

”Viehätyin musiikista oitis, ja mielestäni teos porskuttaa eteenpäin nimenomaan musiikin avulla. Jos tätä lukisi näytelmänä… Noh, ehkä musikaalia ei ole tarpeenkaan lukea näytelmänä”, Halkola pohtii.

”Jekyll & Hyden faneilla on kyllä hyvä musiikkimaku”, hän jatkaa.

”Musa kolisi kovaa ja välittömästi”, Leponiemi komppaa. ”Lähdin ajattelemaan roolia sen kautta. Mietin, pystynkö vetämään musikaalin biisejä.”

Vuoronäytöksissä pääroolia esittävät Halkola ja Leponiemi kertovat, että musikaalin harjoituksissa puhallettiin yhteen hiileen, vaikka molemmat tekivätkin hahmosta omanlaisensa tulkinnan.

”Alusta pitäen oli selvää, että tehdään rohkeasti omilla tyyleillä. Treenitilanteessa on yritettävä olla auki ja hyvässä hengessä, niin kuin me olimmekin. Tuimme toinen toisiamme”, Leponiemi kertoo.

”Toisen tulkinnalla roolista ei ehkä ole suoraa, tietoista vaikutusta omaan työhön, mutta jollakin tasolla sen on pakko vaikuttaa. Harjoituskertoja oli vähän. Ei meillä olisi ollut aikaakaan tehdä omaa duunia siten, että toisen työ ei vaikuta siihen mitenkään”, Halkola sanoo.

”Oli hyvä, että ohjaajalla tai koreografilla ei ollut voimakasta näkemystä hahmosta – vaikkapa että tehkää Hydestä tällainen ja tällaisella fysiikalla. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja ja haimme niitä porukalla. Aikaa ei kyllä ollut yhtään liikaa”, Leponiemi jatkaa.


Satuaspekti jää pois


Jekyll & Hyde -musikaalin tohtori Jekyll eroaa kirjallisesta esikuvastaan. Robert Louis Stevensonin pienoisromaanissa tohtori Jekyll kehittää ihmisluonteen kahtia jakavan lääkkeen puhtaasti itsekkäistä syistä. Musikaalissa motiivia haetaan tohtorin mieleltään sairaasta isästä. Jekyll haluaa parantaa isänsä lääkkeellä, joka poistaa pahuuden ihmisestä.

Musikaalin tohtori Jekyll ei Halkolan ja Leponiemen mukaan kuitenkaan ole kirkassilmäisesti ihmiskunnan parasta tavoitteleva idealisti.

”Jekyll ei todellakaan ole epäitsekäs hahmo. Sairas isä on alkuun paneva voima hänen tutkimukselleen, mutta hän haaveilee myös jäävänsä historiaan suurena tiedemiehenä”, Halkola sanoo.

”Poika pelkää, että hän perii isänsä geenit ja hänelle päsähtää sama kohtalo”, Leponiemi lisää. ”Piinkovana tiedemiehenä hän ajattelee myös omaa uraansa. Perustelut kokeelle kasvavat kuin apurahaa hakiessa, ja mukaan tulevat ylevät päämäärät.”

Tohtori Jekyllin kokeilu epäonnistuu täydellisesti. Pahuus ei poistu vaan tiivistyy Edward Hydeksi, Jekyllin julmaksi alter egoksi.

”Liuos, jota Jekyll maistelee, tekee jotain moraalille. Se poistaa häneltä ominaisuuden, joka pysäyttää meidät toteuttamasta päähänpistojamme. Jekyll alkaa nauttia tästä tunteesta – ei tarvitse olla vastuussa eikä tuntea huonoa omaatuntoa”, Halkola tulkitsee.

”Kaikissa meissä on pimeä puoli. On tyypistä kiinni, minkälaisen ärsykkeen se tarvitsee pamahtaakseen päälle. Jekyllillä ärsyke löytyy liuoksesta”, Leponiemi sanoo.

Stevensonin romaanissa liuos vaikuttaa jopa fyysisesti. Se muuttaa pitkän ja komean tohtori Jekyllin pieneksi ja vastenmieliseksi herra Hydeksi. Jyväskylän kaupunginteatterissa hahmot ovat paljon lähempänä toisiaan.

”Meillä on erilainen lähtökohta kuin monissa muissa tulkinnoissa. Lähdimme siitä, että Jekyll ja Hyde ovat sama henkilö. Vain käyttäytyminen ja ajattelumalli muuttuvat, persoona on sama”, Halkola sanoo.

”Jo varhaisessa vaiheessa puhuimme siitä, että meidän versiossamme musikaalista jää satuaspekti pois. Ei ole hyvää tiedemiestä ja hirviötä, vaan niin sanotuissa hyviksissä on pahoja puolia ja pahiksissa hyvää ja inhimillisyyttä”, hän jatkaa.

”Hyde on Jekyllin vasen käsi”, Leponiemi tiivistää.


Inhimillisiä tunteita


Jekyll & Hyde -musikaali tuo päähenkilön rinnalle kaksi naista, morsian Emman ja ilotyttö Lucyn. Naishahmot tuovat nimihenkilöstä esiin erilaisia puolia.

”Emmasta Jekyll on löytänyt tasavertaisen elämänkumppanin, jota kunnioittaa”, Leponiemi kertoo Saara Jokiahon esittämästä hahmosta.

”Kliseisesti sanotaan, että kaikkien suurten miesten takana on vahva nainen. Se pitäisi varmaan Jekyllin ja Emman suhteessa paikkansa… Jos päästäisiin sinne asti”, Halkola lisää.

”Emma näkee tuhannen kilometrin päähän, että Jekyllin hanke on menossa pieleen, mutta hän rakastaa ja kunnioittaa Jekylliä – joten tuetaan nyt kuitenkin!” Leponiemi naurahtaa.

Maria Lundin esittämä kapakkalaulaja Lucy vetää Edward Hydeä puoleensa.

”Hydenä Jekyll haluaa tehdä mitä huvittaa, olla kenen kanssa huvittaa miten huvittaa. Lucy on tämän hyväksikäytön uhri. Lucyn hahmo on jännässä ristitulessa, kun hän rakastuu Jekylliin”, Halkola kiteyttää.

”Vaikka Jekyll ja Hyde ovatkin sama ihminen, Lucyn silmissä he ovat erilaiset”, Leponiemi lisää.

Jekyll & Hyde -musikaalin käsikirjoitus jättää erään juonen rajuimmista käänteistä selittämättä. Musikaalin loppupuolella Hyde murhaa Lucyn, mutta teksti jättää tappajan motiivit täysin tulkinnanvaraisiksi. Halkolalla ja Leponiemellä onkin erilaiset näkemykset kohtauksesta.

”Hydessä on inhimillinen puoli. Hän haluaisi rakastaa ja olla hyväksytty. Hyde ajattelee, että ehkäpä Lucy on juureva kapakan nainen, joka ei piittaa pintaliidosta, hyvästä käytöksestä ja normeista. Kun Hyde sitten saa tietää, että Lucy onkin rakastunut kunnolliseen Jekylliin, hän tulee tietyllä tapaa mustasukkaiseksi ”, Halkola kertoo omasta tulkinnastaan.

”Hyde haluaisi, että Lucy katsoo häntä rakastunein silmin, mutta nainen osaa katsoa häntä vain pelokkaasti. Silloin Hydellä flippaa.”

Leponiemen tulkinta on toisenlainen.

”Hyde tuntee niin sanotusti inhimillisiä tunteita Lucya kohtaan. Hän ajattelee kuitenkin rakkauden heikentävän itseään. Jos inhimillisyys saisi sijaa Hyden mielessä, tämän missio pistää sairaalan teeskentelevä johtokunta vaihtoon loppuisi. Plusmerkkiset tunteet eivät tässä kohtaa toimi, joten niille on parempi laittaa piste.”


Hyvällä tavalla kusi sukassa


Jekyll & Hyde sisältää kolmekymmentä musiikkinumeroa ja kestää väliaikoineen liki kolme tuntia. Molemmat näyttelijät kertovat, että jokainen esitys on uudenlainen matka.

”Kyllä tämä aika kokonaisvaltainen seikkailu on. Ennen esitystä miettii usein, mitä tänään on tarjolla ja millainen reissu tästä tulee”, Leponiemi toteaa. ”Sitä on hyvällä tavalla aina vähän kusi sukassa. Miten tästä selviää?”

”Niinpä – missäs tänään tulee moka? Niitä paikkoja nimittäin piisaa!” Halkola naurahtaa.

”Kauhun tasapaino pitää hereillä. Loppupeleissä se on todella mielekästä. Kun pääsee loppuun, tunne on mieletön”, Leponiemi sanoo.

Yli puolet Jekyll & Hyden esityksistä on jo takanapäin. Musikaali esitetään kevätkaudella vielä 16 kertaa. Halkola ja Leponiemi kertovat, että heidän on helppo toivottaa yleisö tervetulleeksi katsomoon.

”Me tykätään helvetisti tehdä tätä. Me uskomme, että meillä on todella hyvä versio tästä musikaalista”, Leponiemi tiivistää työryhmän tunnelmat.

Kuvat: Jiri Halttunen
Lue myös: Naiset tohtori Jekyllin rinnalla – haastattelussa Saara Jokiaho ja Maria Lund, arvosteluni Jyväskylän kaupunginteatterin Jekyll & Hydestä (englanniksi).

2 comments:

  1. Oiva haastis taas, kiitos Siiri! Melkoisia miehiä molemmat, tai itse olen nähnyt lavalla vain Leponiemen mutta uskon Halkolankin olevan oikein mainio.

    ReplyDelete