I've followed the international musical fandom long enough to know that fans around the globe get annoyed when theatres handle their PR less than perfectly. From inaccurate cast lists to social media responsibles who get outsmarted by fans... Mistakes happen, but they – or, in some unfortunate cases, sheer laziness – can be very irritating from a fan's perspective. We just want to know who is cast and if there are any understudies on!
Some recent events have made me think about good and bad musical PR in general, and Finnish musical PR especially. Here come my two cents on that, concentrating on a certain recent issue...
In Finland, the average musical is kept a secret as long as possible. It's always a nice day in spring when Helsingin kaupunginteatteri, the home of some of our biggest musical productions, releases their musical of the fall. There are never any teasers beforehand. But when the announcement comes, it comes with a bang, with a press release and promo photos. Same with many other theatres: the upcoming productions are shrouded in secrecy until the big day when all the info is out at once.
Usually, the mysteries annoy me. Would there be some harm in announcing the upcoming productions a bit earlier? The theatres know, so why can't the fans? It's almost painful to wait and speculate!
Strangely enough, watching Åbo Svenska Teater releasing info about their upcoming production of Jesus Christ Superstar, I've started to appreciate the usual customs more.
I love Åbo Svenska Teater. It's Finland's oldest theatre, a lovely place full of athmosphere. I also love the musicals they do. Everything I've seen there so far has been great. What's more, the people working at ÅST have been
complete sweethearts towards me and my friends, and I'm grateful for that.
However, I've developed a strong dislike towards the way they handle their PR.
There have been some mishaps of the most annoying sort during the time I've known the theatre. When Les Misérables was still playing, ÅST made an announcement: the production would be extended once more. They added that all the leads would stay in their roles. A good day for a fan! But a bit of a punch in the stomach when I later found out the actor playing Enjolras would change. Tears in my eyes and all. Not a main role enough, apparently – the actor change was notified on the theatre's website only a week before the production closed. What's more, waiting for the cast of Hair last year was slightly nervewracking. They started selling the tickets in March but released the cast a while later. In August.
And now there's Jesus Christ Superstar. We found out about JCS because the name of the musical was mentioned in a job advertisement someone found by accident. That was two months ago. To this day, there hasn't been a press release. We don't know the director or the premiere date. No idea when tickets will be available for purchase. Instead, we've been served a weird string of little updates, culminating this week in a local newspaper announcing the lead – Alexander Lycke – and the theatre not answering any questions about the rest of the cast.
I know Finland is a small country and the number of devoted theatre fans is tiny. But the little group there is would appreciate precise information.
I suspect there are theatregoes who don't care about casting. Some just want to have a good night at the theatre and don't remember the name of the lead the next day. But for the fans, like me and my friends, the casting news are important. We have our favourite actors and we are dying to hear what they're up to. We've been refreshing the ÅST Facebook again and again ever since they said they'd release the JCS cast before Easter.
Sure, partially, they did. But it's not nice to leave things hanging halfway, like announcing a Jesus but not a Judas. It's even worse when our questions aren't answered, not even with a "we can't tell yet." I'm sure the people who take care of the social media are busy, and it must feel like there are more important things to do than to answer some crazed fans' questions. But, on the other hand, the crazed fans are the people who won't shut up about the shows around the internet and in their everyday lives...
It's sometimes weird how little fuss theatres make about their musical actors. In many cases only the cast members famous for something else than doing musicals get hyped about. Maybe a musical actor could also be a star around here, like Peter Jöback is in Sweden. Where is our Finnish household name? Maria Ylipää comes the closest. But why, for example, isn't Helsingin kaupunginteatteri advertising Tuukka Leppänen (just cast as the lead in their production of Doctor Zhivago) as the supernova of stage charisma he is? Or, again, ÅST. Why aren't they making a big deal of bringing Alexander Lycke back, why have they drowned that piece of news in unrelated FB updates? Even the saleswoman at a local convenience store fangirled Alex with me back when Les Mis was playing. No grounds for any hype there?
I don't mean to say all Finnish theatre and musical PR is awful. Most of it is not. Tampereen Teatteri, for example, especially with their upcoming production of Les Misérables, has been doing a good job. I disagree with most of the things they're doing with the production... Which means they've released enough precise info for me to be able to disagree!
I just wish every Finnish theatre would understand that enthusiastic theatre fans actually exist. And that we want to know what's going on.
Link tip: this blog is for reviews and musings. For anyone interested in news about Finnish musical theatre, I try my best to update the news tag at my side blog, Fuck Yeah, Finnish Musical Theatre!. Maybe give it a follow.
Dear international readers: my apologies for writing this blog entry only in Finnish. This won't become a habit, I will still write mainly in English – but today's subject, the Finnish translation of Les Misérables, is very hard to discuss in any other language than Finnish. I'll return to English texts soon!
Les Misérables, ennakkonäytös. Pimenevä sali. Elokuvayhtiöiden logot valkokankaalla. Mahtipontiset ensimmäiset nuotit, kameran laajat kaaret. Ensimmäiset lauletut säkeet, silmien eteen lävähtävät suomenkieliset tekstit.
Jukka Virtanen vääntää kerran Les Misérablesiin täysin tolkuttoman, läpikotaisin epäonnistuneen suomennoksen. Eikä siitä päästä eroon ikinä.
Käännös tehtiin Helsingin kaupunginteatterin vuosien 1999–2000 tuotantoon. Sen jälkeen se on nähty tekstityksenä Åbo Svenska Teaterissa, 25-vuotiskonsertin dvd:llä – ja nyt vuosikausia odotetussa, laajasti mainostetussa elokuvassa. Pian se kuullaan myös Tampereen Teatterissa, laulettuna.
Aloitan sanomalla, että en ymmärrä, miksi musikaalielokuvan tekstityksen täytyy istua musiikkiin. Elokuvateatterissa ei ole sopivaa laulaa karaokea. Miksi siis riimit ja rytmit teksteissä? Seuraisin paljon mieluummin tekstityksiä, jotka tiivistävät selkeästi alkuperäisten säkeiden ajatuksen, mutta eivät sovi tavun tarkkuudella musiikkiin. Eriäviä mielipiteitä saa esittää. Ehkäpä leffatekstit voisivat myös rimmata, kunhan riimeistä ymmärtäisi alkutekstin ytimen.
Virtasen teksteistä ei ymmärrä.
En tunne kääntämistä tieteenlajina. En myöskään muista Virtasen käännöstä ulkoa – yritänhän parhaani mukaan katsoa pois, kun se häälyy lavan yllä tai ruudun alalaidassa. Mutta sen perusteella, mitä siitä on jäänyt mieleen, ja arkijärjellä arvostellen... Käännös on täysin käsittämätön, siinä ei ole sen enempää jatkumoa kuin tyylitajuakaan. Maailman suosituin musikaali on mukiloitu suomennettaessa sellaiseen muotoon, että sitä tuskin tunnistaa.
Tuntuu, kuin Virtanen ei ymmärtäisi hahmojen luonteita ollenkaan. Musikaalissa sanatarkka käännös on mahdoton, kyse on vahvasti tulkinnasta. Siksi hahmojen luonteenpiirteisiin soisi kiinnitettävän kääntäessä erityistä huomiota. Sanat muuttuvat mutta persoona jää – teatterin ystävien unelmissa. Virtasen hahmot eivät ole Victor Hugon, Alain Boublilin tai Herbert Kretzmerin hahmojen kaltaisia. Virtasen Fantine puhuu suorin sanoin neitsyytensä menettämisestä ja hurmion hetkistä. Virtasen Grantairen suurin huolenaihe on se, että hänet unohdetaan hänen kuolemansa jälkeen. Virtasen Jean Valjean komentaa Jumalaa.
Virtasen käännös ei ymmärrä myöskään teoksen perusluonnetta. Les Misérables -musikaali ottaa itsensä täysin vakavasti. Ohjaaja voi halutessaan nauraa musikaalin paatokselle hitusen, ja kyyninen katsoja saattaa pyöritellä silmiään hahmojen kaatuessa oikealla ja vasemmalla, mutta musikaali itse suhtautuu itseensä täysin vailla pilkettä silmäkulmassa. Virtasen käännös ei ymmärrä tätä. Huumoria on käytetty sopimattomissa kohdissa. Paatokselliset säkeet kääntyvät toisinaan puhtaaksi parodiaksi: "Surun sielustani löydän / tuska mieltä ahdistaa."
Virtasen suomennos ei tunnu kokonaisuudelta. Kuunnelkaa esimerkiksi Javertin soolo Tähdet. Mistä laulu kertoo? Joidenkin laulujen aikana vaikuttaa siltä, että Virtanen on kääntänyt ne säe kerrallaan, kiinnittämättä huomiota kokonaisuuteen ja kontekstiin. Monissa kohtauksissa, joissa hyödynnetään toistoa, Virtanen tarjoaa yhdelle fraasille puolen tusinaa eri käännöstä. Sanajärjestykset heittävät toisinaan villiä kuperkeikkaa.
Virtasen käyttämä sanasto ei sovi yhteen alkuperäisen sanoituksen kanssa. Les Misérablesissa käytetään usein melko yksinkertaisia sanoja. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, joten loogista olisi, ettei suomennoksessa käytettäisi kovin uusia lainasanoja. Ajaton, yksinkertainen, selkeä kieli sopisi teokseen hyvin. Tässä esimerkki Virtaselta: "Vuosikaudet tulee samat / protestoinnit prosessiin". Sanat eivät myöskään sovi tilanteisiin, joissa hahmot ovat. Käyttäisikö kuolemaansa silmiin katsova mies termiä "hirmuinen"? Entä haaveilisiko 1800-luvun yläluokkainen mies "yhteen muuttamisesta" sydämensä valitun kanssa?
Ihmettelen suuresti, miten jättimäisin julistein mainostettua elokuvaa ei ole tekstitetty ymmärrettävästi. Tajusiko kukaan Finnkinolla edes, että useiden laulujen lyriikoita on muutettu filmiä varten? Eniten harmittaa niiden katsojien puolesta, joiden on vaikea ymmärtää laulettua englantia ja jotka eivät tunne Kurjien tarinaa. He poistunevat teatterista vielä hämmentyneempinä kuin muut Les Mis -ensikertalaiset. Onneksi kielitaitoisten ei ole pakko katsoa tekstejä, ja dvd:llä ne voi napsauttaa kokonaan pois päältä.
Ikävä kyllä kuultua suomen kieltä on täysin mahdotonta lakata ymmärtämästä, kun sen taidon on kerran oppinut. Virtasen tuotannon kruununjalokivi päästään taas kuulemaan laulettuna Tampereen Teatterin syksyllä ensi-iltansa saavassa Les Misérables-tuotannossa.
Elokuvassa alkuperäisteksti on koko ajan katsojan kuultavissa. Sen sijaan suomeksi käännetyssä teatterisovituksessa yleisön on voitava luottaa kääntäjän kykyyn tulkita tekstin kirjoittajan viesti.
En voi ymmärtää, miten Tampereen Teatteri kehtaa käyttää Virtasen käännöstä.
Kaikesta etukäteisrummutuksesta päätellen TT on puuhaamassa Les Misistään jymymenestystä. Miten on mahdollista, että teatteri ei kuitenkaan arvosta yleisöään sen vertaa, että tarjoilisi heille ymmärrettävää suomen kieltä? Kehdattaisiinko samalle yleisölle esittää tunnettu puhenäytelmä, jonka hahmojen repliikit muistuttavat alkuperäistekstiä vain etäisesti ja vääristävät heidän luonteitaan? Miten ihmeessä tällainen käännös on yhtäkkiä hyväksyttävä, kun se on sovitettu musiikkiin?
Miten Tampereen Teatteri saattaa aliarvioida katsojia näin? Miten Suomessa kehdataan jo toista kertaa esittää yleisölle suomennos, joka tekee maailman tunnetuimman musikaalin alkuperäisestä sanoituksesta huonoa pilkkaa?
Milloin tässä maassa opitaan antamaan musikaalikäännöksille niiden ansaitsema arvo?
Kuuntele Jean Valjeanin rukous
Les Misérables, ennakkonäytös. Pimenevä sali. Elokuvayhtiöiden logot valkokankaalla. Mahtipontiset ensimmäiset nuotit, kameran laajat kaaret. Ensimmäiset lauletut säkeet, silmien eteen lävähtävät suomenkieliset tekstit.
"Oot näin, oot näinsä lopun elämää"
Jukka Virtanen vääntää kerran Les Misérablesiin täysin tolkuttoman, läpikotaisin epäonnistuneen suomennoksen. Eikä siitä päästä eroon ikinä.
Käännös tehtiin Helsingin kaupunginteatterin vuosien 1999–2000 tuotantoon. Sen jälkeen se on nähty tekstityksenä Åbo Svenska Teaterissa, 25-vuotiskonsertin dvd:llä – ja nyt vuosikausia odotetussa, laajasti mainostetussa elokuvassa. Pian se kuullaan myös Tampereen Teatterissa, laulettuna.
Aloitan sanomalla, että en ymmärrä, miksi musikaalielokuvan tekstityksen täytyy istua musiikkiin. Elokuvateatterissa ei ole sopivaa laulaa karaokea. Miksi siis riimit ja rytmit teksteissä? Seuraisin paljon mieluummin tekstityksiä, jotka tiivistävät selkeästi alkuperäisten säkeiden ajatuksen, mutta eivät sovi tavun tarkkuudella musiikkiin. Eriäviä mielipiteitä saa esittää. Ehkäpä leffatekstit voisivat myös rimmata, kunhan riimeistä ymmärtäisi alkutekstin ytimen.
Virtasen teksteistä ei ymmärrä.
En tunne kääntämistä tieteenlajina. En myöskään muista Virtasen käännöstä ulkoa – yritänhän parhaani mukaan katsoa pois, kun se häälyy lavan yllä tai ruudun alalaidassa. Mutta sen perusteella, mitä siitä on jäänyt mieleen, ja arkijärjellä arvostellen... Käännös on täysin käsittämätön, siinä ei ole sen enempää jatkumoa kuin tyylitajuakaan. Maailman suosituin musikaali on mukiloitu suomennettaessa sellaiseen muotoon, että sitä tuskin tunnistaa.
Tuntuu, kuin Virtanen ei ymmärtäisi hahmojen luonteita ollenkaan. Musikaalissa sanatarkka käännös on mahdoton, kyse on vahvasti tulkinnasta. Siksi hahmojen luonteenpiirteisiin soisi kiinnitettävän kääntäessä erityistä huomiota. Sanat muuttuvat mutta persoona jää – teatterin ystävien unelmissa. Virtasen hahmot eivät ole Victor Hugon, Alain Boublilin tai Herbert Kretzmerin hahmojen kaltaisia. Virtasen Fantine puhuu suorin sanoin neitsyytensä menettämisestä ja hurmion hetkistä. Virtasen Grantairen suurin huolenaihe on se, että hänet unohdetaan hänen kuolemansa jälkeen. Virtasen Jean Valjean komentaa Jumalaa.
Virtasen käännös ei ymmärrä myöskään teoksen perusluonnetta. Les Misérables -musikaali ottaa itsensä täysin vakavasti. Ohjaaja voi halutessaan nauraa musikaalin paatokselle hitusen, ja kyyninen katsoja saattaa pyöritellä silmiään hahmojen kaatuessa oikealla ja vasemmalla, mutta musikaali itse suhtautuu itseensä täysin vailla pilkettä silmäkulmassa. Virtasen käännös ei ymmärrä tätä. Huumoria on käytetty sopimattomissa kohdissa. Paatokselliset säkeet kääntyvät toisinaan puhtaaksi parodiaksi: "Surun sielustani löydän / tuska mieltä ahdistaa."
Virtasen suomennos ei tunnu kokonaisuudelta. Kuunnelkaa esimerkiksi Javertin soolo Tähdet. Mistä laulu kertoo? Joidenkin laulujen aikana vaikuttaa siltä, että Virtanen on kääntänyt ne säe kerrallaan, kiinnittämättä huomiota kokonaisuuteen ja kontekstiin. Monissa kohtauksissa, joissa hyödynnetään toistoa, Virtanen tarjoaa yhdelle fraasille puolen tusinaa eri käännöstä. Sanajärjestykset heittävät toisinaan villiä kuperkeikkaa.
Virtasen käyttämä sanasto ei sovi yhteen alkuperäisen sanoituksen kanssa. Les Misérablesissa käytetään usein melko yksinkertaisia sanoja. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, joten loogista olisi, ettei suomennoksessa käytettäisi kovin uusia lainasanoja. Ajaton, yksinkertainen, selkeä kieli sopisi teokseen hyvin. Tässä esimerkki Virtaselta: "Vuosikaudet tulee samat / protestoinnit prosessiin". Sanat eivät myöskään sovi tilanteisiin, joissa hahmot ovat. Käyttäisikö kuolemaansa silmiin katsova mies termiä "hirmuinen"? Entä haaveilisiko 1800-luvun yläluokkainen mies "yhteen muuttamisesta" sydämensä valitun kanssa?
Ihmettelen suuresti, miten jättimäisin julistein mainostettua elokuvaa ei ole tekstitetty ymmärrettävästi. Tajusiko kukaan Finnkinolla edes, että useiden laulujen lyriikoita on muutettu filmiä varten? Eniten harmittaa niiden katsojien puolesta, joiden on vaikea ymmärtää laulettua englantia ja jotka eivät tunne Kurjien tarinaa. He poistunevat teatterista vielä hämmentyneempinä kuin muut Les Mis -ensikertalaiset. Onneksi kielitaitoisten ei ole pakko katsoa tekstejä, ja dvd:llä ne voi napsauttaa kokonaan pois päältä.
Ikävä kyllä kuultua suomen kieltä on täysin mahdotonta lakata ymmärtämästä, kun sen taidon on kerran oppinut. Virtasen tuotannon kruununjalokivi päästään taas kuulemaan laulettuna Tampereen Teatterin syksyllä ensi-iltansa saavassa Les Misérables-tuotannossa.
Elokuvassa alkuperäisteksti on koko ajan katsojan kuultavissa. Sen sijaan suomeksi käännetyssä teatterisovituksessa yleisön on voitava luottaa kääntäjän kykyyn tulkita tekstin kirjoittajan viesti.
En voi ymmärtää, miten Tampereen Teatteri kehtaa käyttää Virtasen käännöstä.
Kaikesta etukäteisrummutuksesta päätellen TT on puuhaamassa Les Misistään jymymenestystä. Miten on mahdollista, että teatteri ei kuitenkaan arvosta yleisöään sen vertaa, että tarjoilisi heille ymmärrettävää suomen kieltä? Kehdattaisiinko samalle yleisölle esittää tunnettu puhenäytelmä, jonka hahmojen repliikit muistuttavat alkuperäistekstiä vain etäisesti ja vääristävät heidän luonteitaan? Miten ihmeessä tällainen käännös on yhtäkkiä hyväksyttävä, kun se on sovitettu musiikkiin?
Miten Tampereen Teatteri saattaa aliarvioida katsojia näin? Miten Suomessa kehdataan jo toista kertaa esittää yleisölle suomennos, joka tekee maailman tunnetuimman musikaalin alkuperäisestä sanoituksesta huonoa pilkkaa?
Milloin tässä maassa opitaan antamaan musikaalikäännöksille niiden ansaitsema arvo?
Kuuntele Jean Valjeanin rukous













